etusivu biografia kirjat artikkelit ja arvostelut suosikit palaute linkit

Sattuu sitä opettajienkin kesken

Kun kansi houkuttelee tarttumaan kirjaan, jota kuvataan hellän ironiseksi yksinäisen äidinkielenopettajan ja pikkupaikkakunnan rehtorin kiihkeän romanssin kuvaukseksi, lukijalle syntyy mielikuva vanhojen, romantiikkaa pursuavien Regina-lehtien sielunmaisemasta.

Kirjassa Töykän yläasteen pätevä ja hillitty lehtori Marju Jokinen on höpsähtänyt koulun maskuliiniseen ja sivistyneeseen rehtoriin Hannes Vesteriseen. Paikkakunnalle juuri muuttanut mies on solakkavartaloinen yhdistysaktiivi, hyvä puhumaan, naisten mieleen ja - varattu. Tanja-vaimo on valmis sulkemaan silmänsä miehen kiireiltä. Asetelma on hyvä, ja sota monen naisen miehestä voi alkaa.

Hyppytunnissa kirjailija Tuula Levo loihtii sivuille elävän ja ehkä liiankin realistisen kuvan pienen yhteisön elämästä. Koulun arki ja tavalliset koulupäivän tapahtumat ovat merkittävä osa kerrontaa, mutta koulussa työtään tekevälle paikoitellen puisevaa luettavaa. Kirjassa kuvattu opettajan arki ei ole mitenkään ihmeellistä: kokeiden korjaamista, iltapäivällä vastaantulevia oppilaita, kulttuuririentoja ja opettajayhteisön puolisivistyneitä kekkereitä. Marju Jokisen apeaa ja alakuloista mieltä kuvaillaan laajasti.

Vesterisen ja Jokisen suhde on kirjan alkaessa jo parhaat päivänsä nähnyt. Ensimmäisillä sivuilla Jokinen pohtii yhdessä vietettyjä onnellisia hetkiä. Juonen pirskahdukseksi tarkoitettu Krystyna-opettajan saapuminen tapahtumien keskipisteeseen latistuu, kun Levo sortuu kesäteatterimaisen helppoon ratkaisuun jo kirjan puolivaiheilla.

Kirjan helmiä on tarina kiivaan Fiian lemmenpalosta, jonka historiansa lukenut Levo on leiponut näppärästi romaanin sisälle päähenkilön kirjoittamaksi Töykkä-seuran julkaisun tekstiksi.

Kirjailija Tuula Levo (s. 1944) on filosofian maisteri. Hän on opiskellut kirjallisuutta, suomen kieltä sekä historiaa. Parhaimmillaan Levo onkin juuri historiallisissa teksteissä, joiden sanakäänteissä hän saa menneen elämään. Hyppytunnin realismissa ei ollut häivääkään Levon esikoisromaanista, Neiti Soldanista tuttua jännitettä, vaikka teema usean naisen palvomasta miehestä oli sama. Jopa Neiti Soldanin kansiteksti "Rakkaus on niin suloista ja ankaraa; se hellii ja raatelee vuorotellen." sopisi hyvin Hyppytunnin melankolisen Marju Jokisen kirjoittamaksi. Onneksi maltoin istahtaa ihastuttavan Neiti Soldanin ääreen, muuten olisi Hyppytunti ehkä kokonaan jäänyt lukematta.

Brita Nummi (Opettaja 3/2005)
© Tuula Levo