Rakkauden houre

Tuula Levo (s. 1944) aloittaa uusimman romaaninsa Hyppytunnin siteeraamalla Tsehvoin novellia Nainen ja sylikoira. Siitä voi jo aavistella, mitä tuleman pitää. Samoin romaanin alussa kuvaillaan fasaanikukon käyttäytymistä, ja senkin perusteella voi miettiä, mikä romaanin kulku tulee olemaan.

Viisikymppinen äidinkielenopettaja Marju on yksineläjä, mutta kun kouluun tulee rehtoriksi hurmaava Hannes, menevät Marjun konseptit sekaisin. Hannes on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta. Siviilisääty ei ole kuitenkaan Hannekselle este, vaan korkeintaan hidaste.

Tuula Levo luo Marjustaan tyypillisen rakkaudennälkäisen, yksinäisen vanhanpiian henkilöhahmon. Hannes antaa ymmärtää, että he muuttavat pian yhteen, ja se menee täydestä. Hanneksen puheet Marjun erinomaisuudesta noudattavat vanhaa "ylistämällä alistaa"-kaavaa.

Marjun kuvitelmat, että hän pystyisi olemaan suurpiirteinen ja epäitsekäs nainen, ovat kuitenkin loppujen lopuksi tuhoon tuomittuja. Levo ei esitä toisen naisen osaa järin ihanteellisessa valossa. Ja "fasaanikukosta" Levo tekee perusteellisesti selvää. Mutta ei hän myöskään esitä naisiaan pelkkinä uhreina: arvostelukyvyn katoaminen rakkauden houreisiin saa ansaitun rangaistuksensa.

Äidinkielenopettajana toimineen Levon kuvaus koulumaailmasta tuntuu hyvinkin uskottavalta. Melkoisessa helvetissä opettajat tuntuvat työskentelevän erityisesti murrosikäisten parissa.

Levo kirjoittaa selkeää kieltä ja hänen ironiansa puree. Kyllä tätäkin Levon romaania kelpasi lukea. Häneltä ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Neiti Soldan (2000) ja Kaksi nuoruutta (2001)

Tuula Taskinen (Salon seudun sanomat 16.11.2004)